Reija Taupila Mitä siedät, sitä et koskaan muuta.

Kenellä on oikeus elää?

Vaalien jälkeen suomalaiset siirtynevät seuraavaksi odottamaan miten euroviisuihin lähteävä edustajamme PKN eli Pentti Kurikan nimipäivät pärjää ison yleisön edessä. PKN:n valinnan jälkeen Suomessa ehdittiin kauhistua sitä kuinka takapajuisena maana Suomi näyttäytyykään, kun ilmi kävi se tosiseikka, että Suomi ei ollut vieläkään ratifioinut vuonna 2007 allekirjoittamaansa YK:n vammaisten yleissopimusta. Suomi on viimeisiä EU-maita, jossa sopimusta ei ole vielä saatettu voimaan loppuun asti. Maaliskuussa eduskunta kuitenkin hyväksyi viimeisimpinä päätöksinään kyseisen sopimuksen, mutta sen loppuun vienti ja  yhdenmukaistaminen oman lainsäädäntömme kanssa jäi seuraavalle eduskunnalle. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin - voimme sittenkin kohtalaisen hyvällä omalla tunnolla lähteä Itävaltaan. 

Mutta mitenkähän asiat ovat Itävallassa? Kuinka hyvällä omalla tunnolla he vastaanottavat suomalaiset kisaajat? Tämän pienen kotimaisen kuohahduksen jälkeen muistin lukeneeni viime lokakuussa artikkelin (RV 2.10.2014) vammaisten tilanteesta Itävallassa tai pikemminkin siitä, ettei sitä ole! Itävallassa on nimittäin yksiselitteinen käytäntö, että kaikki sikiöt, joilla havaitaan jokin vamma, abortoidaan. Toimittaja Ruut Ahonen haastatteli jutussaan suomalaista Honkasen perhettä, jonka poika oli Itävallassa vuonna 2003 syntynyt ainoa Down-lapsi. Sikäläinen mainostelevisio ORF lähetti suomalaisesta perheestä vammaisvuoden merkeissä ohjelman etsittyään viiden vuoden ajan perhettä, jolle olisi syntynyt vammainen lapsi. Perhe oli joutunut raskauden aikana vaihtamaan jopa lääkäriä, koska ensimmäinen hoitava lääkäri kieltäytyi auttamasta, kun raskauden 12 viikolla sikiöllä havaittiin niskapoimuturvotusta. Aborttia tyrkytettiin vielä noin odotusajan puolivälissä. Painostamiseen liittyi myös harhaanjohtavaa tietoa. Annettiin kuva, että kehitysvammaisesta lapsesta tulee hirviö. Onneksi uusi tohtori löytyi, jonka avulla Joosua-poika syntyi.

Verrattuna Itävaltaan, Suomessa laki huomioi vammaiset hyvin. Toimittaja Ahonen kirjoittaa mielestäni osuvasti: "Länsimainen yhteiskunta korostaa yksilöä, osaamista, koulustusta ja tuottavuutta. Markkinat rummuttavat kauneutta ja vetovoimaa, ja yksilön suosio riippuu lompakon paksuudesta. Miten tämä aravoasteikko sopii vammaisiin ihmisiin? Ei mitenkään. -- Länsimaiden nopea etääntyminen kristillisestä arvopohjasta on tehnyt ihmisestä uhanalaisen. Tärkeää ovat suoritus, tulos ja saavutus."

Yksi syy miksi itse valitsin aikaan omaksi puolueekseni Kristillisdemokraatit kiteytyy juuri tässä arvopohjassa: jokainen ihminen, jokainen elämä on arvokas eikä sitä tule mitata sen pituuden, tehokkuuden tai tuottavuuden mukaan. Yhteiskunnan hyvyys mitataan sillä miten se pitää huolta heikoimmistaan. Kylmien lukujen ja erilaisten uhkakuvienkin keskellä meistä tulee löytää politiikankin teossa kyky nähdä jokaisessa vastaantulijassa lähimmäinen ja ihminen. Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että seuraavan vaalikauden alussa YK:n vammaisten sopimuksen ratifiointi saatetaan Suomessa päätökseen ja pidetään jatkossakin huoli vammaisten asioista. Toivon, että PKN saa keskustelun liikkelle siitä kenellä on oikeus elää, myös Itävallassa. 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Minä puolestaan voisin olla buddhalainen, mutta en kuitenkaan ole, minä perustan tieteeseen ja moraaliin.

YK:n vammaisten yleissopimusta olen odottanut ratifioivan ja sitä on saatu odottaa yli 7 vuotta. Se on aivan liikaa ja vasta nyt hyväksyttiin mutta vielä asiassa käydään keskustelua itsemääräämisoikeudesta, mikä ei pitäisi olla mikään ongelma. Ilmeisesti halutaan edelleen määrätä vammaisen puolesta mitä tämä saa tehdä ja mitä ei vaikka ei saisi.

Yleissopimuksessa on myös esteetön tiedonsaanti ja viime vuonna 2014 tuli kirje kaikille huonokuuloisille ja kuuroille kirje Turun päätöksestä, että Turku lopettaa kaikki tietokoneiden vuokrat säästösyistä. Turun Sanomat tiesi kertoa, että ne säästöt käytetään iPadien ostamiseen valtuustoille työskentelyalustana.

Kysyin sähköpostitse Maria Tolppaselta, jonka muistin eduskunnan kyselytunnilla puolustaneen kuurojen oikeuksia. Hän sanoi, että ettei Turun kaupunki rikkonut lakia mutta moraalisesti se on väärin.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Tämä on niitä asioita joissa KD on mielestäni ihan oikeilla linjoilla. Tarkoitan nimenomaan sikiöseulonnan (ihmisten valikointia niiden ominaisuuksien perusteella) kriittistä tarkastelua. Abortin vastustaminen itsessään syö sikiöseulontakritiikiltä taas tehoa ja pitäisin sen itse mieluummin erillisenä keskusteluna. Tavanomaisessa abortissa kuka hyvänsä voi tulla abortoiduksi ja siten se on siinä mielessä tasapuolinen, joskaan ei tietenkään toivottava toimenpide. Sen sijaan päätös "en halua juuri tätä lasta" on aivan erilainen yhteiskunnallinen kysymys kuin "en halua lasta". Kun valikointi tapahtuu ominaisuuksien perusteella ollaankin hyvin haastavien filosofisten kysymysten äärellä. Mikä on kohtuullinen määrä kärsimystä? Mitä on hyvä elämä? Vaikka Suomessa asiat ovat paremmin kuin Itävallassa, moni suomalainenkaan ei ymmärrä miten edellisiin kysymyksiin ei ole mitään yksiselitteistä reseptiä. Tämän takia monet luulevat, että valinnan vapaudella voidaan ratsastaa äärettömyyksiin asti ilman mitään ongelmia. Samaan aikaan suomalaiset kuitenkin paheksuvat esimerkiksi intialaisten sukupuolen perusteella tekemiä abortteja. Jos valinnan vapaus ei sukupuolen kohdalla pädekään, silloin myönnetään että Downin oireyhtymä onkin "eri asia", mikä käytännössä tarkoittaa sitä ettei heillä nähdä olevan samaa ihmisarvoa kuin muilla. Joka noin ajattelee, myöntäköön tämän itselleen katsoen peiliin. Jos siihen pystyy, eikö silloin voisi ihan avoimesti myöntää kaikille kanssaihmisilleen tulleen sihen johtopäätökseen, että ihmisarvo on niin "so last season" ja että valinnan vapaus on tärkeämpi arvo. Jos asian kanssa on totisesti täysin sinut, moisen myöntämisen ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Vaikean, tärkeään asiaan puutuit, kiitos.
Suomalisen vaarallisin paikka on kohtu, Itävallassa se on sitten vielä vaarallisempi-

Toimituksen poiminnat